Eräs kaverini tokaisi hauenkalastukseen liittyen, että "tärkeintä ei ole enää se, mitä saa vaan se, miten saa". Tämä osoittaa sen, että feelishingin aate - olipa se sitten tietoisesti feelishing-nimeen liitettyä tai ei - saa jatkuvasti lisää jalansijaa aktiivisten hauenkalastajien keskuudessa.

Raamatun kirjoittamisen aikaan kuljettiin erämaan poikki ihokkaaseen ja sandaaleihin sonnustautuneena. Nyt sama reissu tehdään tekniseen asuun sonnustautuneena - pienlentokoneella. Silti Raamatun perussanoma on pysynyt samana meidän päiviimme asti. Myös vanhojen Nyt Nappaiden sanoma on yhä ajankohtainen. Ei ole pahasti liioiteltua sanoa, että Nyt Nappaat ovat Kalamiehen Raamattu.

Kävin lounaalla Fransmannissa. Lupaavan lounaslistan ohella yksi syy oli tunnetusti hyvä alkupalapöytä. Ja mikä yllätys, yhdessä astiassa oli haukimureketta! Mureketta ei ollut maustettu juuri lainkaan ja silti se maistui hyvältä. Ei tosin juurikaan klassiselta hauelta vaan juuri sellaiselta kuin hyvin peratun ja kylmäketjussa pidetyn hauen kuuluukin, raikkaalta kalalta.

Muutamat kalamiehet ovat innostuneita kalabongauksesta. Siis lajista, jossa tavoitteena on kauden aikana saada kokoon mahdollisimman monta eri kalalajia. Kalabongauksen viehätystä perustellaan muun muassa sillä, että aina isoja kaloja ei ole saatavissa ja toisaalta yhden kalalajin jahtaaminen saattaa pitkän päälle käydä yksitoikkoiseksi.

Vuoden 1961 Nyt Nappaassa on tarina nimeltään Aikuinen oppipoika. Siinä kerrotaan myöhemmällä iällä kalastusharrastuksen löytäneen miehen ajatuksista. Teksti pisti ajattelemaan asiaa laajemmin; vaikka aloittelija on oppipoika, sitä on tosiasiassa jokainen kokeneempikin kalamies. Paitsi että oma bravuurilaji yllättää yhä uudestaan, aikuisenakin voi löytää kokonaan uusia pyyntimenetelmiä ja kiinnostuksen kohteita.

”Se on muuten mun paikka”, lohkaisi muuan litkapyytäjä saapuessaan maakunnan tunnetuimpaan silakkapaikkaan ja nähdessään, että yksi monista kalastajista oli parkkeerannut itsensä juuri sille neliömetrille, jossa tulija oli aina ennenkin litkannut. Miesjoukosta kuului enimmäkseen huvittunutta hörähtelyä, vaikka tulija olikin harvinaisen vakavissaan.

Oletko tuntenut viime aikoina kalastusstressiä? Mennyt kalaan, mutta asetetut tavoitteet eivät ole täyttyneet? Luet ehkä lehdistä tai Internetin keskustelupalstoilta toisten saaliista, mutta omasi eivät vedä niille vertoja. Käyt kerta toisensa jälkeen kalassa, mutta reissujen jälkeen mieli on kireä. Kalastuksen oheistoiminta, kuten keskustelufoorumit, kalastusseurat ja muu sellainen aiheuttavat ehkä vielä lisää mielipahaa.

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji ja sen maailmanmestaruuskisat on kesäolympialaisten ohella maailman seuratuin urheilutapahtuma.

”Älkää koskaan pitäkö kiirettä kun kalastatte”, kirjoitettiin vuoden 1972 Nyt Nappaassa. Kuinka hieno ajatus – ja kuinka harvoin se kuitenkaan toteutuu.

Kiire sopii huonosti kalastukseen monestakin syystä. Kalastusharrastuksesta pitäisi lopulta jäädä hyvä ja levollinen mieli, mutta kiirehtijän mieli ei harrastuksessa lepää. Kiireellä ohittaa myös monta hyvää kalapaikkaa ja polttaa kenties turhaan bensaa.

Kuhakauteni aukesi tänä vuonna reippaanpuoleisella kalalla. 4,5-kiloinen mammakuha otti niin varovasti Stormin ProSwimmin’ Worm -matojigiin, että luulin jigin olevan sitkeästi pohjassa. Toisella nykäyksellä pohja kuitenkin liikahti ja sitten alkoi väsytys. Se loppui onnekkaasti, vaikka väsytyksen puolivälissä havaitsimmekin haavin jääneen rantaan.