Jaa Pienet feelishingit:  Facebook

Hyvä siima
 

Siima on kalastusvälineistä se, johon yleensä panostetaan vähiten. Huono siima kuitenkin saattaa vaikuttaa kalastukseen yllättävänkin paljon. Siiman tärkein tehtävä on tilanteeseen riittävä kestävyys. Joskus siima katkeaa - joko kalan kanssa tai ilman sitä - väistämättä, mutta jos siima katkeaa useamman kerran päivän aikana, se on syytä vaihtaa pikaisesti.

Hyvä virvelisiima purkautuu kelalta hyvin ja liukuu vaparenkaissa. Perhosiiman pitää niin ikään kulkea liukkaasti ja kihartua mahdollisimman vähän. Jos heitot jäävät siiman takia liian lyhyiksi, se yleensä aina vaikuttaa kalantuloonkin. Siimaa kannattaa myös pitää kelalla tarpeeksi, jotta kalastus on jouhevaa.

Kun siima on hyvää, sitä ei edes huomaa. Huono siima sen sijaan aiheuttaa huonon fiiliksen ja ehkä ennätyskalan menetyksen.
 

Valmistautuminen uuteen kauteen
 

Ellei ole intohimoinen pilkkijä, jääkausi on kalamiehelle pitkä ja raskas. Maaliskuu on tavallisena talvena varsinainen kitukuukausi, kun jäidenlähdöstä ei ole vielä tietoakaan, mutta aurinko alkaa jo lupailla kevättä, räystäät tippuvat ja parhaimmillaan lumi alkaa näyttää sulamisen merkkejä.

Kevättalvella kalamies näkee itsensä jo roikottamassa tulevaa ennätyssaalista. Kevättalvella, varsinkin venemessuaikaan alkaa usein välineiden himohankinta ja vanhojen myynti. Kevään ja kesän reissuja aletaan suunnitella ja kiireisimmät lyövät jo monia kevään kalastuspäiviä lukkoon, etteivät vaan työt tai muut menot pääse pilaamaan suunnitelmia. Jos joulupukki toi uusia pukimia, ne on tietysti kokeiltu heti jouluna, mutta maaliskuussa ne vielä puetaan kertaalleen päälle. Varoiksi. Unohtaa ei tietenkään sovi huoltotöitä, siimojen uusimisia, koukkujen vaihtoja ja sen sellaisia asioita, joita on ehkä tehty pitkin talvea, mutta joita viimeistään maaliskuussa on syytä alkaa hoitaa kuntoon.

Ja kun kaikki tämä on tehty ja aletaan lähestyä jäidenlähdön aikaa, aletaan rampata rannassa tai vähintään pällistellä sääksikameraa, Nauvon webkameroita tai mitä vain, mistä näkee tulevan kalakauden lähestymisen. Ja kun ensimmäiset paikat avautuvat, moni käy jo heittämässä kevään ensiheitot. Ei kalan toivossa, vaan tulevaa kautta fiilistelläkseen.
 

Keräilyvieheet arvossaan
 

Suomessa on, johtuen tietysti vähäisestä väkimäärästä, melko vähän kalastusvälineiden keräilijöitä. Siinä missä kansainvälisissä nettihuutokaupoissa myydään melko uusiakin vieheitä hurjilla taalahinnoilla, eivät Suomessa yleensä nouse kuin ikivanhat Renforsit tai Päijänteen erakko Pylväläisen vaaput satoihin euroihin. Tämä on toisaalta keräilyä aloittavan näkökulmasta mukavaa, kun vieheistä ei tarvitse maksaa mansikoita. Toisaalta keräilyvieheitään myyvän näkökulmasta huono hintataso ei innosta tarjoamaan vieheitään.

Harvakseltaan täälläkin ollaan kuitenkin valmiita maksamaan kovia hintoja vieheistä. Kun vielä muutama vuosi sitten hämmästeltiin Rapala Huskyista maksettuja 20-30 euron hintoja, kipusi vuoden 2010 lopulla vanhalla sileällä foliolla oleva Rapala Shallow Fat Rap peräti 99 euron hintaan.

Olisin halunnut tuon Fat Rapin itselleni, sillä omistin sellaisen joskus, mutta sitten se jäi pohjaan. En kuitenkaan ollut valmis maksamaan tuota huikeaa hintaa kyseisestä vieheestä. Vaikka se toisaalta harmitti, päällimmäiseksi tunteeksi jäi hyvä fiilis siitä, ettei tällaisia harvinaisuuksia tarvitse enää Suomessakaan myydä polkuhintaan.
 

Talven tulon hyväksyminen

Mitä vanhemmaksi tulee, sen helpompi on hyväksyä se, että talvi tulee aina ennen pitkää. Kun kalastusharrastuksensa kanssa käy oikein kuumana, talven tulo ottaa päähän ja lujasti. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei talven tulolle voi mitään. Asia on siis pakko hyväksyä ja mitä helpommin se käy, sitä parempi feelishing jää kaudesta.

Pilkkimisestä eivät kaikki tykkää. Se ei korvaa avovesikauden päättymistä, mutta tuo sentään hiukan helpotusta talven ankeuteen. Välineiden tuunaaminen ja huolto ovat myös keinoja paeta talvea. Parhaiten kalastukseen liittyvän talvimasennuksen torjuminen onnistuu, jos pystyy tekemään kalamatkan lämpimille kalavesille. Silloin ei ota kovinkaan paljon päähän...

Onnistumisen ilo

Olimme porukalla kalastamassa haukea, kun ohitsemme ajoi pieni perämoottorivene, jossa oli kolme nuorta miestä. Kohdalla veneen kuski nosti ylpeänä 1,5-kiloisen hauen näyttääkseen, että saalista on saatu. Ensin nauratti, sitten tuli kateus…

Kun kalastaa paljon, kalastuksen tavoitteet kasvavat vääjäämättä. Kun on elänyt sellaisia kalastuspäiviä, jolloin on tullut kymmeniä haukia, kuhia tai ahvenia tai kun lohijoelta saa yhtenä päivänä viisi lohta, ei yksittäisen kalan tuoma ilo ole enää samanlaista. Tai kun on saanut kymppilohen tai -hauen, on viisikiloinen jotain paljon vähemmän. 1,5-kiloinen hauki ei kokeneelle tunnu helposti juuri miltään.

Olen kuullut monen aktiivisen kalastajan sanovan, että kunpa niistä yksittäisistä kaloista vielä saisi samat ”kiksit” kuin lapsena. Mutta jos tahkoaa samoja paikkoja samalla systeemillä, kiksit eivät ainakaan parane. Sen sijaan jos asettaa itselleen haasteita, vaikka ennätyshauki ahvenlipalla, saattaakin saada hyvän fiiliksen paljon pienemmästä kalasta kuin tavallisesti.

Tai sitten kannattaa lähteä aloittelevien kalastajien kanssa kalaan. Kun ensimmäistä kertaa kalassa oleva lapsi, nuori tai jopa aikuinen saa ensimmäisen kalansa, se saa koko porukkaan hyvä fiiliksen – ihan kuin silloin ennen.
 

C&R-tuulastus
 

Tuulastus on kalastusmuoto, jonka fiilistä ei pysty jäljittelemään millään muulla tavalla. Jo pelkästään olosuhteet – tyyni ilta tai yö – ovat tärkeä osa tunnelmaa. Mutta hienoista olosuhteista pääsee toki nauttimaan monessa muussakin kalastuksessa. Mielenkiintoista yökalastusta on luvassa kuhien parissa ja hienoja iltoja tai aamuja pääsee kokemaan esimerkiksi kauniissa jokimaisemissa.

Tuulastuksen fiiliksestä merkittävä osa liittyykin kalojen näkemiseen. Kun lampun valossa tutkii pohjaa ja havaitsee kalan, se innostaa joka kerta uudelleen. Se on kuin vavan varressa koettu tärppi, mutta näköaistin avulla havaittuna. Kun valokeilaan sitten osuu se suuri, atraimen varressa oleva kalastaja hätkähtää ja adrenaliini alkaa kuohua suonissa.

Monelle virkistyskalastajalle suuret kalat ovat harrastuksen elinehto. Niinpä yhä useammat laskevat suuret kalat takaisin, jotta niitä riittäisi kalastettavaksi jatkossakin ja jotta niiden geeniperimä siirtyisi myös tuleviin kalasukupolviin. Ja kun suurkalan laskee takaisin vavalla kalastaessaan, miksi sitä haluaisi tappaa myöskään atraimella.

C&R-kalastuksen nimi tulee englanninkielen termeistä catch and release, pyydystä ja päästä. Kun kesällä käytiin keskustelua tuulastuksesta, osa piti sitä ryöstökalastuksena, osa hienona tapana vain tarkkailla kaloja. Kehitin silloin C&R-tuulastukselle oman määritelmän, check and restrain, tarkkaile ja pidättäydy (lyömästä). Kun atraimen jättää rantaan ja vain tarkkailee kaloja, tuulastus on paitsi hyväntuulinen myös harvinaisen jalo ”kalastusmuoto”!

Kirkkaan veden hauenkalastus

Hauki viihtyy monenlaisissa vesissä ja suurhauen saattaa tavoittaa hyvinkin sameasta ja mitättömästä paikasta. Merialueella hauki on miltei kadonnut ulkosaaristosta. Kun ennen suurhauen perässä lähdettiin Houtskariin, nyt sinne viitsii yhä harvempi lähteä suurhaukea hakemaan. 

Silloin kun kirkkaista vesistä löytyy haukia, niitä on kuitenkin harvinaisen mukava kalastaa. Rakkolevämattojen päällä kalastamista hienompaa hauenkalastusta tuskin onkaan! Lisäksi kalat ovat kauniin värisiä ja kun olosuhteet oikein sattuvat kohdalleen, kalastaja pääsee näkemään ruovikon reunassa uivan hauen… ja ehkä myös sen hetken kun kala kääntyy vieheen perään ja iskee.

Kirkkaan veden hauestuksessa on niin hieno fiilis, ettei kalojen tarvitse painaakaan samanlaisia kilomääriä kuin ”räkäpaikkojen” kalojen. Yksi kirkkaan veden haukireissu vuodessa kannattaa tehdä, vaikka saisi vain muutaman pikkuhauen. 

Uistin kuin koru

Yhden fiilis on katossa, kun omatekoisella vieheellä tulee kalaa, olipa viehe kuinka kammottavan näköinen horskotin hyvänsä. Toinen saa kiksinsä vain kalan saamisesta, vieheen toimiessa tunteita herättämättömänä välikappaleena kalan ja pyytäjän välillä. Kolmannelle vieheen teho tai sen meriitit ovat tärkeitä; mitä enemmän hampaanjälkiä, sitä arvokkaampi viehe on.

Ja sitten on niitä, joille esteettisyys on kaikki kaikessa.

Hienoja vieheitä on aikojen saatossa tehnyt moni pienpaja. Yksi legendaarisimpia esimerkkejä Suomesta on tietysti kevennetty taimenuistin E.V. Trutta ja ennen muuta linnunsulista pintakuvionsa saanut ”sulka-Trutta”. Trutat ovat kauniita kuin korut, mutta vastaavasti niitä on turha odottaa saavansa markettihinnalla. Perus-Trutta maksaa noin 30 euroa kappaleelta. Joidenkin mielestä Trutta on ainoa oikea taimenlusikka, mutta paljon on niitäkin, joiden mielestä sen teho ei ole missään suhteessa hintaan. Niin, teho ei välttämättä olekaan, mutta Trutan kohdalla ollaan valmiita maksamaan muista arvoista.

Hienoja lohi- ja taimenvaappuja on tehty vuosien saatossa lukematon määrä. Korunkauniita haukiuistimia jonkin verran vähemmän, mutta siitäkin osastosta löytyvät muun muassa Janne Ovaskan tekemät folioidut katko-Aaput ja Janne Koiviston Black Eye -jerkit. Erityisen upeita uudempia tulokkaita ovat ruotsalaiset Wolfcreekit. Jos vieheen esteettisyys merkitsee, kannattaa vilkaista Wolfcreekin kotisivuja. Pelkkä kuvien katselu tuo kuukauden verran hyvää fiilistä.
 

Harjuksen pintaperhokalastus

Pintaperhokalastus on mukava kalastusmuoto. Virran mukana kulkevan perhon seuraaminen vaatii tarkkaavaisuutta – ja kun pintautuva kala imaisee perhon suuhunsa, on aika yrittää tartuttaa se. Toisinaan kalastaja onnistuu siinä ja silloin alkaa kalastajan taistelu virtaveden vahvistamaa kalaa vastaan. Pienikin kala antaa virrassa vahvan vastuksen. Suuren kanssa taistelu on jo totista työtä.

Harjus on kaloistamme kauneimpia. Solakka hopeaeväinen kala isoine selkäpurjeineen ui kirkkaissa virtavesissä, joissa yksin maisemat saavat kalastajan hyvälle tuulelle. Lisäksi harjus on erinomainen ruokakala vaikkapa tulilla laitettuna. Jos on pintaperhokalastus muutenkin mukavaa, harjuksen kalastus on sitä parhaasta päästä.

Hyvät kotimaiset harjusvedet ovat pääosin maan pohjoisosissa. Keski-Ruotsista ja Norjasta löytyy myös hyviä harjusjokia, mikä kuitenkin edellyttää aina useamman päivän matkustamista. Harvalle suomalaiselle harjus on jokapäiväinen kala. Niinpä harjusta kalastaessa feelishing on aina läsnä!

Kohtaaminen
 

Pitkän linjan kalastajalle, ennen muuta monelle perhokalastajalle saaliin saaminen ei kenties enää olekaan tärkein asia kalastuksessa. Tärkeämpää ovat kohtaamiset. Ehkä jokirannassa kohtaa ison lohen, ehkä uistelureissulla kohtaa ison kuhan, joka ei koskaan tule pintaan asti, jääden vain kalan ja kalamiehen vavan välityksellä tapahtuneeksi kohtaamiseksi.

Jos etsii kohtaamisia, tärkeintä eivät voi olla valokuvat tai tilastoihin merkittävät punnitustulokset. Kohtaamisia etsivät kalastajat ovat varmasti saaneet sen verran monta suurta kalaa elämänsä aikana, ettei niiden saaminen tunnu enää keskeiseltä. Tärkeämpää on mukava hetki kalavesillä ja mukava muisto erätulilla kerrottavaksi.