"Antsun tarina" on fiktiivinen kertomus kalamiehestä ja hänen kertojakaveristaan, jotka ovat lapsuudenystäviä ja innokaita kalamiehiä. Tarina on saanut vaikutteita useista kalamiehistä ja tapahtumista, eivätkä henkilöt sellaisenaan kuvaa ketään todellista henkilöä.

Jaa Ei niin feelishingiä:  Facebook

Siirry alkuperäiseen Ei niin feelishing -tarinaan tästä
 

11/11

En nähnyt Antsua pitkään aikaan "viimeisen yhteisen kalareissumme" jälkeen. Mun työt loppuivat ennen kuin Antsu palasi sairaslomaltaan (todennäköisesti sluibailulomalta). Tapasin sen vasta parin kuukauden päästä ja silloinkin ihan sattumalta. Vaikka juuri sen reissun tapahtumat eivät olleet suoranaisesti Antsun syytä, olin todennut haluavani pysytellä kaukana koko kauhugalleriasta.

No Antsu kuitenkin tuli kalastusvälinekaupassa vaivihkaa viereeni. Yllätyin, ja eniten nimenomaan Antsun olemusta, sillä ekan kympin jälkeen Antsuun tarttunut hillitön uho oli poissa. Se aloitti anteeksipyytävällä äänellä todeten, että: "Mä oon pahoillani viimekertaisesta. Se Tulppaani oli lopulta ihan seinähullu. Mä tajusin vasta myöhemmin, että sillä kaverilla antoi IAR pahemman kerran periksi".

Mietin, olisiko armollista huomauttaa, että vieressäni seisovalla kaverilla on myös takasalpa falskannut pari vuotta melko pahasti, mutta Antsu itse jatkoi: "Mä oon ollut aika huono kaveri sen kymppihaukiprojektin jälkeen. Enkä mä oikein tajunnut aluksi sitä feelishing-hommaakaan. Mutta sitten mä olin yhden Jonin kanssa kalassa..."

Keskeytin kysyäkseni, oliko Antsu todella mennyt mun Joni-serkkuni kanssa kalaan?! Lokkeillakseen paikkoja?! Mutta Antsu viittasi lopettamaan ja sanoi, että siellä hän oli löytänyt kalastusharrastukselle uuden tarkoituksen. Löytänyt oman feelishinginsä. Ei kuulemma täsmälleen samanlaisena kuin mä, vaan omalla tavallaan. Se vakuutti olevansa uusi mies ja pyysi mua kalaan sen kanssa. Se lupasi, etten tällä kerralla pettyisi.

Vaikka olin vannonut, etten ikinä mene sen kanssa enää kalaan, nyt jotenkin tuntuu, että Antsu on oikeasti muuttunut. Aion kuitenkin ottaa jonkun varrellisen lyömäaseen mukaan siltä varalta, että rannassa vilahtaa legendaarinen sekopää, Jorma Tulppaani.

10/11 

Antsu oli jäänyt onneksi viikon sairaslomalle, joten viimeinen työviikkoni sillä erää oli seesteisempi. Yhtenä iltana huomasin, että palstalla oli käynnissä kiihkeä siimakeskustelu, jossa useampi käyttäjä ja jokunen kalastusvälineliikkeen edustajakin kertoi omia kokemuksiaan ja suosituksiaan eri kuitusiimojen ominaisuuksista.

Yllätyksekseni Antsukin kyseli neuvoja hyrräkelalle sopivan kuitusiiman valintaan. Se oli poikkeuksellista, sillä yleensä Antsu ei todellakaan kysynyt neuvoja vaan antoi niitä. Jokin pieni kilikello takaraivossani kilkatteli, mutta en jäänyt pohtimaan sen kummemmin asiaa.

Antsu sai tukun hyviä vastauksia, joskin lähes kaikki suosittelivat eriä siimamerkkiä. Antsu kirjoitti valitsevansa  kirjoitusten perusteella yhden edellä ehdotetuista siimoista raskaimpien jerkkien paiskeluun.

Meinasi pudota tuolilta kun luin seuraavan kommentin. Latimeria chalumnae -nimimerkki, toisin sanoen Jorma Tulppaani kirjoitti osapuilleen näin:

"Sä oot ihan noviisi ja umpi-idiootti kun valitset tuollaista paskaa. Aloittelijat käyttää moista lankaa. Ihme kun et valitse monofiilia. Kannattaa hankkiutua hoitoon!".

Olin kuin puulla päähän lyöty. Jorma Tulppaani, Antsun suuri idoli haukkui sen julkisesti lyttyyn. Aloin miettiä, oliko niillä tullut joku ryppy rakkauteen, ja senkö takia Antsu oli niin muuttunut mies, että se kyseli jo neuvojakin… Jatkoin lukemista:

"Tuota paskanarua suosittelevat vain niin sanotut kalamiehet, jotka saavat niitä rullittain maahantuojalta tai myyjäkavereiltaan. Nämä tyypit ovat ihan ulkona hauenkalastuksesta. Mulla on kaikki 18 rullaa katkenneet ensimmäisellä heitolla. Siimatestit ja kehut ovat täyttä roskaa - maksettua soopaa kaikki!"

Jorma Tulppaanin kirjoitukseen oli tullut vain yksi kommentti. Se oli linkki parin kuukauden takaiseen keskusteluun, jossa Jorma Tulppaani itse oli kirjoittanut samasta siimasta vuolaita kehuja ja lähetti jopa kiitosterveisiä maahantuojalle.

9/11

Antsu pyysi mua pitkästä aikaa kalaan. Päätin lähteä, vaikka kaveri oli jutuista päätellen tullut viime aikoina vain entistä vastenmielisemmäksi. Se uhosi niin kovin keskustelupalstalla, että halusin nähdä, osaako se oikeasti jotain uutta.

Vasta rannassa mulle selvisi, että olin joutunut katalan juonen uhriksi. Rannassa nimittäin odotti kalavehkeineen tyyppi, jonka arvasin Antsun suureksi idoliksi, Jorma Tulppaaniksi. Ja kaveri todella osoittautui vähintään yhtä hölmöksi kuin mitä Antsun puheista olin arvellutkin. Kun sanoin sille päivää, se sanoi, ettei nyt ollut teknisesti ottaen päivä vaan iltapäivä ja kysyi perään, olinko koskaan saanut suoritettua peruskoulua loppuun.

Reissu alkoi siis todella lupaavasti ja jälkikäteen mietin, miksi olin niin idiootti, etten siinä vaiheessa jo lähtenyt himaan. No, menin siis kalaan ja siellä se helvetti pääsi irti. Tämä Jorma Tulppaani alkoi muun muassa kertoa mulle miten Feelishing oli aatteena määritelty väärin ja miten se olisi pitänyt tehdä oikein. Ja kun yritin sanoa, että se oli mun näkemykseni asiasta ja että hän voisi itse tehdä paremman, se veti jotkut ihan ihmeelliset herneet nenään. Se alkoi tulipunaisena sättiä mua ja jopa Antsua, jolla ei ollut osaa eikä arpaa asiaan.

Mietin, löisinkö kaveria turpaan, mutta päädyin pyytämään päästä rantaan kuselle. Otin kalavehkeet mukaan ja sanoin kokeilevani yhtä poukamaa. Tosiasiassa kävelin yhden faijan tutun mökille ja pyysin siltä kyydin himaan.

Vilkutin hämmästyneelle idioottiseurueelle näkyvästi kun ajoimme ohi ja päätin, että tämä oli todella viimeinen kerta kun menisin Antsun kanssa kalaan. Harkitsin jopa lopputilin hakemista, ettei tarvitsisi kuunnella sen juttuja.

8/11

Päätin lottoepisodin jälkeen tutkia Jorma Tulppaanin taustoja. Antsun puheiden mukaan se tuntui joka paikassa neuvovan ja arvostelevan toisia ja vaikutti tietävän ihan joka asiasta enemmän kuin toiset. Edes kahvinkeittäminen ei Jorman mielestä kuulemma ollut sujunut kalastuskisapaikan kahviossa oikein.

Menin taas tutulle kalastusaiheiselle keskustelupalstalle, eikä tosiaan ollut vaikeata tunnistaa Jorma Tulppaanin kannanottoja muiden kirjoittajien kommenttien keskeltä. Kiivas kommentoija käytti palstalla nimimerkkiä Latimeria chalumnae ja otti osaa surutta jokaiseen aiheeseen, olipa kyseessä kalaruoan valmistus, välineiden valmistus, kalastuskilpailut, lehtiartikkelit, tarviketestit, palstalle kirjoittajat tai mikä nyt vähänkään liittyi kalastukseen. Tai oli liittymättä.

Yhtä lukuun ottamatta kaikki saivat kuraa niskaansa tuolta uudelta ”itämaan tietäjältä”. Muuan samankaltaista potaskaa suoltava tietoniekka päästeli tulemaan haisevia kommentteja niin ikään aiheesta kuin aiheesta ja säästyi Tulppaanin hyökkäyksiltä. Vaikka tämä kotiproffa ei ollutkaan Jorman kanssa varsinaisesti samaa mieltä asioista, ne olivat jollain tavalla henkisiä veljeksiä. Koko muu maailma oli heistä väärässä ja hyypiöt itse oikeassa - kumpikin tosin eri tavalla.

Tutkin lisää taustoja ja löysin Jorma Tulppaani alias Latimeria chalumnaen profiilin:

Plan: valmistaa ottavin viehe maailmassa ja saada oma nimikkopoppeli keskustorille

Eka oma viehe:  Prekambrikauden varsieväkalaa muistuttava, kömpelön näköinen 17-senttinen vaapun ja jerkin risteytys. Viihtyy nykyisin enemmän pakissa kuin vedessä.

Kisasaavutukset: Pro Pilkin pronssisija Tärskytaimenen keskustelupalstan virtuaalipilkkikisassa vuosina 1998-1999, Naakkarämeen kalaseuran kisan kakkossija vuodelta 2011 (huom. kisan ykköspalkinto meni tuomarivirheen vuoksi tuurikalastajajunnulle!), pieni näpertelijä -kisan osallistujadiplomi Espoossa vuonna 2010.

Ennätyskaloja: Näistä ei huudella, jottei pala paikat!!!

Tavoite: Suomalaisen kalastuksen hall of fameen

Toisaalta halusin tavata Jorma Tulppaanin livenä ja toisaalta taas en. En voinut uskoa tyypin olevan tosissaan. Ja kuitenkin uskoin, sillä Antsun kuvaama video todisti aika paljon…

7/11

Jorma Tulppaanista oli tullut Antsulle jonkinlainen jumalolento. Antsu puhui taukoamatta siitä ja sen tekemisistä, ihaili täysin varauksettomasti sen idioottimaisia puheita ja tekoja. Jos ei Antsulla ollut paljon päässä liikkunut viime aikoina muutenkaan, Tulppaanin myötä sen vähäisinkin oma ajattelu oli lopahtanut.

Pari päivää legendaarisen Naakkarämeen kisan jälkeen Antsu kertoi, että kisa oli Jormalle jo toinen ansaitsematon takaisku samalla viikolla. Antsun mukaan Jorma oli käytännössä nimittäin myös loton päävoittaja. Sillä oli ollut lauantaina kädessään kuponki, jossa oli KAIKKI seitsemän voittonumeroa ja vielä varanumerotkin oikein.

Kun vaivauduin ihmettelemään tätä ääneen, Antsulta lohkesi yksi monista sen aivottomista kommenteista:

"Jorma oli palauttanut lapun Ärrälle vain muutaman minuutin voittoarvonnan jälkeen, eikä se älyvapaa kioskinmyyjä suostunut uskomaan, että se oli täyttänyt lapun jo ennen arvontaa. Jorma oli vaatinut myyjää tarkistamaan turvakameroistakin, että hänen pakunsa oli parkissa kioskin edessä jo ennen arvontaa. Lisäksi se pyysi myyjää mukaan toteamaan, ettei sen autoradio toimi. Jorman mukaan ei ollut myöskään poissuljettua, etteikö sekä kioskin että Veikkauksen kellot voineet olla väärässä ja hänen oikeassa".

Silminnähden tuohtuneen Antsun mukaan myyjä oli nauranut Tulppaanille. Heitinkin väliin muka hämmästyneenä "ei oo totta?".

"Joo-o, totta joka sana! Ei se pikku myyjätär suostunut uskomaan. Se väitti, että koneella ei pystynyt enää laittamaan saman päivän arvontaan riviä ja että Jorman pitää olla yhteydessä asiasta Veikkaukseen. Jorma sai siis lähteä tyhjin käsin vaappuja vuolemaan. Se tekee kuulemma valituksen viranomaisille ja haastaa Veikkauksen oikeuteen etukäteen sovitusta lottovoittorivistä".

Mun oli pakko nipistellä itseäni ja varmistaa, ettei kyseessä ollut piilokamera.

6/11

Aina kun luulin Antsun typeryyden saavuttaneen lakipisteensä, se onnistui yllättämään mut jollain vielä käsittämättömämmällä möläyksellä.

Nyt se tuli tohkeissaan tuomaan mulle uuden ystävänsä Jorma Tulppaanin tekemää viehettä. Kokeilimme sitä yhdessä ja osoittautui, että viehe ui kaikista uittoliikekuvioista huolimatta suoraan kuin luoti. Eli ei vähääkään siten, kuin uistimen pitäisi. Lisäksi se upposi pysäytyksessä pää edellä ja lujaa kuin kivi.

Kun äimistelin tätä Antsulle, sen silmät kirkastuivat ja ilme oli ovela. Ja sillä hetkellä se laukoi tuon kuolemattoman typeryyden ääneen: "Joo kato, se on täydellisesti siihen sun viilissinkiin sopiva uistin. Sillä voi kalastaa ilman, että on pienintäkään pelkoa kalan saamisesta! Sehän siinä sun jutussa oli idea, että fiilistellään vaan muttei saada mitään, eiks niin. Ja tää on niin paska uistin ettei varmaan tuu mitään. Jorma itekään ei ole saanut ikinä sillä mitään".

Olin niin äimänä, etten saanut pihaustakaan suustani, joten Antsu jatkoi typeryyksien laukomista: "Jorma ei pärjännyt yhdessä kisassa vaikka sen viehe oli ylivoimaisesti paras. Se päätti sen takia järjestää Suomen huonoin viehe -kisan. Kaikilla kalastetaan tosissaan ja se voittaa, joka viimeisenä on ilman kalaa. Ajateltiin kysyä, lähtisitkö viilissinkin puolesta sponsoroimaan kilpailua?"

Mietin, että jos se Tulppaani on puoliksikaan niin tyhmä kuin Antsu antaa ymmärtää, sen täytyy olla todella vajaa.
 

5/11

Seuraavana päivänä Antsu jatkoi tarinoitaan uudesta idolistaan, kyrväkkäällä nimellä varustetusta Jorma Tulppaanista.

"Jorma vitutti niin lujaa se kisa, että se lähti kesken kaiken palkintojenjaosta, kiipesi sen voittajatyypin faijan auton katolle ja väänsi sinne megalomaaniset paskat. Voi luoja mä nauroin! Ihan oikein sille pikkumulkerolle, joka pelaa väärillä säännöillä", Antsu selitti ja hirnui vähämielistä nauruaan niin, että räkä roiskui.

Koska en ihan oikeasti ymmärtänyt, mitä sääntökohtaa tämä nuori voittajakaveri oli rikkonut, mun oli pakko kysyä sitä Antsulta.

"No ei kai suoranaisesti mitään, mutta moraalisesti se ei olisi ansainnut voittoa. Jormakin sanoi, että niillä on näköjään etukäteen sovitut suosikit ja voittajat näissä finninaamojen lahjontakisoissa".

Mulla vähän keitti yli, mutta koska olin jo ymmärtänyt, että niin Antsulla kuin Jorma Tulppaanilla on aidosti mielenterveydellisiä häiriöitä, en vaivautunut sen kummemmin taittamaan peistä. Sanoin kuitenkin, että hän ja Tulppaani ovat ainakin fyysisesti aikuisia. Ja kun voittajakaveri oli vain 14-vuotias, niin eikö ollut hienoa, että nuori kaverikin pärjäsi.

"Toi nyt on taas noita sun viilissinkihölinöitäs. Peli on kovaa, mutta reilua. Naisten- ja lastensarjat on jotain femakkomutsien keksimiä juttuja, että 'meidän pikku Tomipekkakin voi tuntea itsensä tärkeäksi'", se lässytti.

Muistutin Antsua kun se kakarana leuhki jotain Hippo-hiihdon voittoa, että miksi se ei mennyt saman tien talviolympialaisiin vaan jonnekin naurettavaan lasten kisaan.

"Mulla onkin synkkä menneisyys mutsin tekemien valintojen johdosta, mutta Jorma on vetänyt pienestä asti aikuisten kisoissa", Antsu vastasi.

Eli Tulppaani ei ollut pelkästään tyhmä vaan lisäksi patologinen valehtelija.

4/11

Palkintojenjakotilaisuudessa Antsu ymmärsi kohdanneena todellisen henkisen heimoveljen. Jorma Tulppaanikaan ei tyytynyt kilpailun lopputulokseen, vaan vaati suureen ääneen oikeutta itselleen. Antsu oli kuvannut kännykkäkameralla videon palkintojenjaosta. Jorma Tulppaani huusi siellä naama tulipunaisena ja osoitteli muun muassa voittajaa useaan otteeseen keskisormella.

"Täysin käsittämätöntä tuomaritoimintaa! Tämä on miesten kalastuskilpailu, eikä mikään tenavaleiri, jossa voitetaan tuurikalalla. Saamani 7,8-kiloinen on suhteessa suurempi kala, sillä se on vain sentin lyhyempi kuin tuon noviisin ysi. Ihan sama onko punnituskisa vai ei, mutta voittopokaali kuuluu minulle. Vaadin uudet säännöt ja uudet tuomarit".

Ymmärsin jo tässä vaiheessa, että Antsu oli todellakin kohdannut vertaisensa. Jorma Tulppaani vaikutti vielä pahemmalta fanaatikolta kuin Antsu. Se jatkoi vielä hetken täysin käsittämätöntä melskaamista ja perusteli asioita normaalin käsityskyvyn ylittävillä argumenteilla, kuten:

"Sain oman kalani heittämällä ja vielä omatekoisella jerkillä, enkä millään spedellä Nilsulla vetäen. Taitaa olla kakaran faijan duunipaikasta saatu sponssivaappu, eli kyse on vielä lahjonnastakin".

Tässä vaiheessa kaksi läheisen ravintolan järjestysmiestä kutsuttiin vaientamaan Jorma Tulppaani. Uutta punnitusta tai tuomarivalintaa ei myöskään tullut ja sekä Jorma että Antsu saivat tyytyä alkuperäissijoituksiinsa. Lisäksi Tulppaanille kerrottiin tilaisuuden päätteeksi, että hänellä olisi ikuinen porttikielto kyseisen seuran kisoihin. Myös Antsulle oli kuulemma annettu vakava suullinen varoitus.

Antsu kuittasi jälleen kerran tyylillään: "Eivät ne tällaisia osaajia ansaitsekaan kisoihinsa".

3/11

Vaikka Antsu oli hankkinut jo jonkinlaisen gurun maineen ainakin nuorten netissä kirjoittelevien kalamiesten keskuudessa, ei se ollut mielestään saanut tarpeeksi ansaitsemaansa arvostusta kokeneempien kalamiesten piireissä. Monet sen entisistä kalakavereista olivat kaikonneet toisiin veneisiin, johon Antsu tietenkin ylimieliseen tapaansa esitti oman näkemyksensä:

"Kateudesta se johtuu. Ei porukat halua lähteä mukaan kun ne on niin paljon heikompia kalamiehiä. Se on nöyryyttävää kun lähtee huippuosaajan matkaan ja joka kerta tulee reippaasti pataan", Antsu laukoi aivan kuin olisi joku Larry Dahlberg toisessa potenssissa. Olin niin kyllästynyt Antsun juttuihin, että vastailin vain epämääräisesti hymistellen.

"Pitää ilmeisesti voittaa kalakisa tai ottaa suomenennätyshauki, jotta saisi riittävästi rispektiä. Kun olisi kuva kaikissa alan julkaisuissa, se olisi selätysvoitto vanhoille mulkuille kavereille ja muillekin besserwissereille".

Kaikista mahdollisista kilpailuista Antsu päättikin sitten osallistua jonkun käsittämättömän Naakkarämeen kalastusseuran jokasyksyiseen haukikisaan. En viitsinyt sanoa, ettei sen voitto varmaan ylitä edes paikalliseen lähiölehden uutiskynnystä. Antsu kuitenkin keräili päällensä kaikki omistamansa kalastusaiheiset sponssivaatteet näyttääkseen amerikkalaiselta ammattitason kilpakalastajalta. Ammattilainen-vetimissä se sitten osallistui suureen urheilujuhlaan.

Antsu jäi kisassa kuudenneksi 4,2-kiloisella. Kisan voitti vasta 14-vuotias Sakari, joka pokkasi kiertopalkinnon vetouistellen narratulla yhdeksänkiloisella hauenköriläällä.

Kisan jälkeen Antsu oli yrittänyt tehdä protestin aloittelijan tuurikalasta. Antsun perusteena oli, että "otteista ja välineistä näki, että kala vedettiin tuurilla, eikä pikkupiltti olisi ansainnut voittoa". Valitusta ei ollut otettu edes käsiteltäväksi.

Sen sijaan Antsu oli tavannut tuomaripisteessä vertaisensa moniosaajan, Jorma Tulppaanin.

2/11

Päätyminen Antsun kanssa samaan työpaikkaan oli pelättyäkin raskaampaa. Vaikka mäkin olen aina ollut kiinnostunut kalastuksesta, liikaa oli liikaa. Antsu puhui taukoamatta kalastuksesta, ja nimenomaan siitä, miten ja mistä saisi lisää kymppejä. Sen koko elämä pyöri oikeasti vain kympin ympärillä. Vielä kalastushöpötystäkin rasittavampaa oli sen mielipuolinen vainoharhaisuus. Ikään kuin koko maailma olisi ollut kiinnostunut vain sen kaloista ja kalapaikoista.

Vaikka olisimme olleet kahden kahvihuoneessa, Antsu ei unohtanut huomauttaa esimerkiksi: "Ei sitten tarkkoja paikkoja. Seinilläkin on korvat!". Yritin pari kertaa huomauttaa Antsulle, että tämän työpaikan harvojen kalastuksesta kiinnostuneiden tietämys alkoi sinisestä Krokosta ja päättyi vihreään. Eli kovin suurta kalastuspainetta ne tuskin aiheuttaisivat vaikka tietäisivät tarkat koordinaatit.

Mutta Antsu oli kuin olisi puhunut seinille. Se näki salaliittoja kaikkialla. Mulle tuli mieleen elokuva Kaunis mieli ja arvelin, että Antsu tarvitsisi ihan oikeasti hoitoa.

Se kertoi muun muassa tekevänsä monenlaisia harhautusliikkeitä alkaen ajomatkasta rantaan. Usein se esimerkiksi ajoi jonkun huoltoaseman pihaan ja jäi autoon piiloon kunnes näki, ettei kukaan seurannut sitä. Tai jos joku tuli lähelle vesillä, se kaivoi veneen boksista umpparisetin ja heitteli sillä, että porukat luulisi sitä ihan amatööriksi. Kun kysyin, oliko ihan oikeasti mielekästä käyttää aikaa sellaiseen, Antsu katsoi mua kuin lasta ja sanoi "Tiedäksä minkä hinnan mä olen maksanut niistä koordinaateista".

Kun vastasin "mielenterveytesi", se heitti mua ensimmäisellä esineellä joka sen käteen taskusta osui. Prozac-purkilla.

1/11

Feelishingin perustamisesta oli vierähtänyt puoli vuotta ja opin kalastamaan todella rennosti. Unohdin koko sen maailman, jossa Antsun kanssa oltiin oltu vain hetkeä aiemmin. Kävin kalassa enimmäkseen uusien kavereiden kanssa. Kävin jopa Joni-serkun kanssa vesillä useaan otteeseen. Joni tosin toteuttaa tietämättään sellaista yltiöfeelishingiä, etten meinaa kyseisen aatteen isänäkään taipua niin rentoon kalastukseen.

Sain mökkivesiltä veljen kanssa aika pian toisen kympin ylityksen. 13,2-kiloisen hauen. En tiennyt Antsun saamista kaloista, mutta oletin että uusi enkkani oli selvästi suurempi kuin Antsun. En ollut koko tyypin kanssa puhunut mitään yli puoleen vuoteen.

Kunnes sitten päädyin kesäksi sen kanssa samaan työpaikkaan.

Antsu ei ollut muuttunut miksikään. Se leuhki saaneensa jo neljä kymppiä, suurimman ollessa 11,3-kiloinen. Suu vaahdossa se selitti, että kymppejä tulee nykyisin ovista ja ikkunoista eikä se viitsi edes laskea alta kympin kaloja, koska 8-9-kiloiset ovat sille ruisleipää.

Sitten se alkoi yhtäkkiä höpöttää feelishingistä, että hän kuulemma tykkää siitä aatteesta.

"Se on hienoa, kun otetaan rennosti ja kuitenkin kalastetaan. Oon itsekin aina pitänyt tärkeänä, että vesillä on kivaa. Ja mitä isompia kaloja tulee, sen kivempaa", se selitti.

Mietin, että sanoisinko sen olevan ihan pihalla. Päädyin kuitenkin olemaan hiljaa - ei sen päähän saisi kuitenkaan asiaa taottua. Tyydyin sanomaan vain, että kalastus on tosiaan ihan kivaa ja silti tulee isoja, kuten 13,2-kiloinen enkkani.

Enkä voi väittää, ettenkö olisi vilpittömästi nauttinut siitä näystä kun maitokahvi pärskähti Antsun nenästä.